sunnuntai 30. tammikuuta 2022

EM-kisat 2022, muistiinpanoja V

 Häirintäfutsalin aakkoset

Montako "Suomen futsalhistorian tähän asti tärkeintä peliä" on pelattu viimeisen reilun kahden vuoden aikana? En ole pysynyt mukana laskuissa, mutta viime perjantaina sellainen nähtiin jälleen. Slovenia kaatui Ziggo Domen molskilla 1-2, ja fiilikset olivat sen mukaiset.




Alkulohkopelit ovat näyttäneet, että Suomen uhrautuva ja vastustajan vahvuuksien tukahduttamiseen vahvasti nojaava häirintäfutsal on parhaimmillaan ärsyttävän tehokasta. Voi olla ja onkin, ettei se ole kivaa kaikille, mutta ehkä Italiassakin aletaan pikkuhiljaa tajuta, ettei steriili pallonhallinta merkitse paljon mitään, ellei esimerkiksi osaa merkata kunnolla takatolppapelaajaa.

Sloveniaa vastaan Suomi piti vaaralliset pivotit kurissa hyvällä strategialla: 

A. Ensimmäinen prässilinja pyrki minimoimaan pivoteille lähteviä palloja (etenkin maissa), esim.     Osredkarin oikea jalka oli jatkuvan paineistuksen alaisena

B. Toinen prässilinja oli valmiina katkomaan syöttöjä ja tarvittaessa antoi välittömän avun                 pohjapelaajalle, jos pallo tuli pivotille

C. Pohjapelaajat tulivat jatkuvasti pivotien etupuolelle ja jos jäivätkin pivotin taakse, pelasivat he todella fyysisesti aivan sääntöjen rajamailla antamatta hetken rauhaa Cujecille tai Totoskovicille

D. Maalivahti hallitsi tilaa ja ohjasi puolustajia, etenkin pohjaa

Näiden suonsilmäkkeiden ohi Slovenian oli vaikea päästä edes yrittämään maalintekoa. Suomen viesti vastustajille on ollut sama läpi turnauksen: ok, te olette tosi hyviä hyökkäysvaiheessa, mutta meitä vastaan ette saa pelata vahvuuksillanne rauhassa koskaan.

Muita häirintäfutsalin taidonnäytteitä on tässä turnauksessa mielestäni olleet mm. Higuitan nousuilta tilan ja ajan poisvieminen, Merlimin väsyttäminen korkealla prässillä ja hänen 1v1-haastojensa minimoiminen, Mammarellan torjuntatyön vaikeuttaminen ärsyttävällä, jääkiekkotyylisellä maskipelaamisella jne.

Kolmen ketjun peluutus on mahdollistanut sen, että Suomen energiataso on pysynyt riittävän ärsyttävänä läpi yksittäisten otteluiden, vaikka ajoittaisia notkahduksia onkin tullut.

Suomella on ollut ongelmansa myös pallonhallinnan kautta luomisessa, ja tässä voimme varmasti parantaa. Yksi tapa saada aikaan jotain voisi olla palata vahvemmin "juurille" ja hyödyntää enemmän diagonaalisia "aerialeja" - ne poikivat usein erikoistilanteita tai kakkospalloja keskustaan, joita on pyrittävä ennakoimaan (usein esim. puolustaja puskee diagonaalipallon keskustaan, ja tämä on ns. cookie).

Vastustajan vahvuuksien tunteminen ja niiden tukahduttaminen on varmasti Suomen vahvuus, mutta potentiaalia on toki muuhunkin. Esimerkkinä vaikka ensimmäinen maali Sloveniaa vastaan: lopulta se olikin Suomi eikä Slovenia, joka loi maalin 1v1-laitahaastolla, kun Ipi päätti vihdoin haastaa pallollisena ennen kuin pelit loppuvat kesken. Maalinhan ohjasi muuten Jute juurikin sillä lonkalla, josta jo aiemmin mainitsin tässä blogissa. 


Puolivälierä

Maanantain peli tuo taas uudet haasteet, kun vastaan asettuu asteen verran aiempia vastustajia dynaamisempi Portugali. Sattumaa tai ei, muistiinpanoja I käsitteli jo Portugalin peliä jonkin verran. 

Kolmen ketjun strategia rikkoutuu Bambin poissaolon myötä, isoin vastuu pohjapelaamisesta ja Zickyn vartioinnista lienee Kajukin ja Pöllin harteilla. 

Portugali on taktisesti erittäin valveutunut joukkue ja vaarallinen monelta suunnalta - laadukkaat erikoistilanteet, laitahaastouhka (Pauleta oikealla, Pany Varela vasemmalla), pivot-pelaamisen ja 4-0:n sekoittaminen, nopeat ja taitavat transitiopelaajia jne. Mutta tämä Portugali ei ole yhtä kypsä kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten, jolloin Suomi pelasi sitä vastaan 2-2-tasurin. Erick ja Zicky ovat loistavia pelaajia, mutta vielä nuoria ja heillä on Ricardinhon ja Cardinalin saappaat täytettävinä.

Mielenkiintoista nähdä, miten hallitseva euroopan- ja maailmanmestari selviää häirintäfutsalin myllystä.


perjantai 28. tammikuuta 2022

EM-kisat 2022, muistiinpanoja IV


Syynissä Slovenia


Slovenia on ollut tähän asti lohkon paras joukkue, mitä voi pitää pienenä yllätyksenä. Pitkään näytti siltä, että he tulevat euroihin siipirikkona ja osin pakon edessä uudistuneena, mutta lopulta Osredkar ja Totoskovic kuntoutuivat ajoissa.  Ja kun vielä maajoukkueuran jo kertaalleen lopettanut Cujec kaivettiin naftaliinista auttamaan joukkuetta Italia-peliin, olikin kasassa yhtäkkiä se vanha kunnon Slovenia, joka on kairannut kansainvälisiä areenoja yhdessä jo iät ja ajat. Slovenian positiivisia yllättäjiä ovat olleet mielestäni Ceh ja Turk, etenkin ensin mainittu on onnistunut loistavasti pelin molemmissa vaiheissa ja helpottanut merkittävästi kapteeni Osredkarin peliminuuttitaakkaa (joka aiempina vuosina on ollut poikkeuksetta jotain 35 ja 40 minuutin väliltä).


Slovenian asettamat haasteet


1) 1v1 laidalla:

Balkan-tyylisesti sloveenitkin tykkäävät pallosta, sen kanssa ohittamisesta ja - tietenkin - vetoharhautuksesta. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että suurin 1v1-uhka tulee Slovenian vasemmalta laidalta, jossa nopeat Hozjan ja Fidersek ovat olleet erittäin hyvässä vireessä. Toisella laidalla Turk ja Fetic pelaavat hekin erittäin hienoa turnausta, mutta eivät ole ainakaan vielä olleet vastalaidan kollegoidensa tasoinen haastouhka.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös Suomi koettanee hyödyntää tilanteita, joissa ohittaminen pallon kanssa voisi luoda jotain herkullista. Ja näitä tilanteita syntyy, sillä Slovenian pelaajavartiointi jättää usein mahdolliset tuet liian kauas. Esimerkkinä Nicolodin maali edellisessä pelissä. Suomi luonee myös jokusen paikan laitaohituksilla.


2) Pivot-pelaaminen: 

Slovenia käytti pivoteja todella suoraviivaisesti ja onnistuneesti Italiaa vastaan. Cujec ja vasenjalkainen Totoskovic hallitsevat syvyydessä pelaamisen elementit mainiosti: he osaavat valmistella positionsa hyvin ja ilmestyvät oikea-aikaisesti pohjapelaajan etupuolelle, he kykenevät suojaamaan palloa, tarvittaessa kääntymään itse tai kombinoimaan laitapelaajien kanssa. Suomen pohjat ovat kuitenkin parempia kuin Italian, joten uskon, ettei näistä väännöistä pivotit selviä voittajina niin helpolla kuin Slovenian edellisessä pelissä. Toivotaan, että tuomarilinja sallii aggressiivisen pohjapelaamisen. Jos ei, täytyy pohjien pyrkiä pelaamaan mahdollisimman paljon pivotien etupuolella.

Vielä oleellisempaa kuin näiden pohja-pivot-kaksinkamppailujen voittaminen on kuitenkin se, että Suomen tulee minimoida pivotille päätyvien pallojen määrä. Italia puolusti tapansa mukaisesti mies miestä vastaan ja salli varsin naiivisti pallon jatkuvan matkaamisen syvään Cujecille tai Totolle. Slovenia juoksutti näin vastustajaansa ja sai pelin painopisteen Italian päähän kuluttamatta itse energiaa. On selvää, että taktisesti kypsä Suomi pyrkii estämään pallot syvyyteen, ja on mielenkiintoista nähdä kuinka meidän aggressiivinen, pelaajavaihtoja ja aluepuolustuksen periaatteita hyödyntävä prässi onnistuu tänään. Veikkaan, että selvästi Italian puolustusta paremmin.

Yksi tapa eliminoida pivotien vaikutusta on myös heidän väsyttäminen, kun Suomella on pallo. Onkin syytä olettaa, että Suomen pohjat liikkuvat varsin paljon hyökkäysvaiheessa. Slovenia puolustaa nykytrendin mukaisesti puhdasta pelaajavartiointia, joten pivotien on seurattava pohjan liikkeet.


3) Maalivahdin nousut:

Slovenia on hyödyntänyt Berzelakia pallon ylöstuomisessa jonkin verran, vaikka mistään Higuitasta ei ole kyse. Italia antoi Berzen syöttää pallon maissa suoraan keskellä syvyydestä ilmestyvälle pivotille, mitä Suomi ei salline. Toisaalta Suomi varonee myös sitä, että maalivahdin nousu loisi helposti 1v1-tilanteen Slovenian vasempaan laitaan, joten lienee syytä olettaa, että pallon toivotaan päätyvän oikeaan laitaan ja että Suomi prässää Berzelakia ainakin alkuun kuten Higuitaa eli vasemman jalan puolelta. 

(Toivottavasti lauserakenteet ovat riittävän kompleksisia, ettei google translate voi vahingossakaan antaa mitään järkevää sloveniankielistä käännöstä näistä jaaritteluista.)


Yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia

Slovenia on monessa suhteessa samankaltainen joukkue kuin Suomi. Tässä joitain äkkiseltään mieleeni tulleita yhtäläisyyksiä:

- pieni maa joka pelaa isolla sydämellä ilman brassihankintoja
- runko pelannut yhdessä jo vuosia
- kovia puolustamaan pallollista 1v1-tilanteissa
- intensiivinen erikoistilannepuolustus
- nopea, kurinalainen transitioiden puolustus
- hyvät, valmistellut hyökkäyspään erikoistilanteet (jopa muutama sama)

Tässä taas joitain mielestäni merkittäviä eroavaisuuksia:

- Slovenia puolustaa puhtaasti pelaajavartiointia, Suomi hyödyntää aluepuolustuksen periaatteita
- Slovenialla pallollisena hieman enemmän yksilötaitoa
- Slovenialla kaksi selkeää pivotia organisoitujen hyökkäyksien viitepisteinä
- Suomen prässi parhaimmillaan energisempi
- Suomella laadukkaampi maalivahtipeli
- Suomi taktisesti (etenkin puolustusvaiheessa) mukautuvaisempi ja tuntee vastustajansa aina paremmin kuin vastustaja Suomen


Yhteenveto

Minimoidaan pallot pivotille, vaikeutetaan 1v1-tilanteiden luomista korkealla prässillä ja pitämällä pelin painopiste Slovenian puolella, juoksutetaan pivoteja, löydetään omat jyvät haastopaikoista ja erikoistilanteista, parannetaan vähän hyökkäystransitioita. This is it, taktisesti. 

Mutta lopulta homman nimi on se, että nyt saa ja pitää tapella: luvassa on paljon hetkiä, jolloin taktiset finessit sulkeistetaan ja tahto/sinnikkyys/kusipäisyys on se oikea rekisteri. Me ollaan siihen valmiita, vastustaja on siihen valmis - mahtava futsalilta tiedossa.

Mikään ei olisi sen hienompaa kuin olla itsekin askissa sähisemässä, mutta koska se ei ole nyt mahdollista, pyrin kuitenkin mahdollisimman lähelle joukkuetta - toivottavasti vaihtopenkkien yläpuolella on tilaa katsomossa.


-Mikko






maanantai 24. tammikuuta 2022

EM-kisat 2022, muistiinpanoja III

 Kazakstan-Slovenia: suurennuslasia Suomen illan vastustajaan


Pelaajisto

Kazakstanin pelin selkäranka ovat heidän brassinsa: Higuita, Taynan ja Douglas Jr. Uusi brassihankinta Edson tuo sähinää ja liikkuvuutta, muttei ainakaan Sloveniaa vastaan pelannut niin paljon kuin muut maanmiehensä. Kazakstanissa syntyneistä Orazov ja Akbalikov ovat selvästi enemmän kuin pelkkiä stuntteja/huilauttajia. Näistä tosin jälkimmäinen - joka muuten osui KaDya vastaan vuoden 2019 Mestarien liigan Main Roundilla kolmesti - ei pelaa Suomea vastaan saatuaan punaisen kortin Slovenia-pelissä. Mikäli Tursagulov ei palaa sairastuvalta, puuttuu kazakeilta vahva pivot-optio. MM-kisoissa hyvin esiintyneestä Knaubista ei ole tietoa. Kazakstanin penkin päähän palaa kuitenkin joukkueen ykköskoutsi, joka ei ollut läsnä Sloveniaa vastaan.

MM-nelonen Kazakstan on kisojen yksi ennakkosuosikeista ja tietysti vaarallinen useasta eri suunnasta. Esimerkiksi erikoistilanteissa se viljelee nostoja Taynanille ja Douglasille, jotka osaavat laukoa vaikeisiin palloihin todella vaarallisesti. 

Keskityn kuitenkin nyt vain Kazakstanin ja sen parhaan seurajoukkueen Kairat Almatyn hyökkäyspelaamisen kulmakiveen eli maalivahti Higuitan nousuihin. Kun nämä joukkueet alkoivat niittää maailmanmenestystä aktiivisen maalivahdin strategiallaan, alkoivat maailman huippuvalmentajat vaatia, että sääntöjä muutetaan ja maalivahdin roolia on rajoitettava - perusteena oli muun muassa se, että peli on tylsää, jos maalivahti tuodaan noin mukaan. Oman kokemukseni mukaan maalivahdin nousut ovat kuitenkin etenkin suurelle yleisölle tosi jännittäviä. Ihmettelenkin, miksei valmentajat keskity luomaan aggressiivisempia puolustusstrategioita, joilla hankaloittaa maalivahdin mukaan tuomista. Ja edelleenkin nostan hattua, jos veska on kehittänyt jalalla pelaamisensa niin hyväksi, että pystyy nykypuolustajien keskellä osallistumaan pelinrakenteluun. Pikkuhiljaa vaatimukset sääntöjen muutoksista ovat vaimentuneet, puolustukset nohevoituneet - ja yhä useampi joukkue hyödyntää ainakin jossain määrin nousevaa maalivahtia muutenkin kuin lopussa tappiotilanteessa kenttäpelaajan toimiessa ns. lentävänä. Voidaan varmaan huoletta sanoa, että hämmästyttävän hyvän syöttövalikoiman kanssa operoiva Higuita on yksi tämän trendin liikkeelle panneista voimista.


Higuitan nousut

Ehkä isoin kysymys Suomelle tulee olemaan, kuinka se puolustaa Higuitan nousut yli puolen kentän, joita tullaan näkemään paljon. Slovenia oli selvästi valmistautunut haasteeseen (ja niin tulee tietysti olemaan Suomikin), ja se vaihteli käytännössä kahta eri tapaa lähestyä Higuitaa, molemmat strategiat se otti käyttöön vasta kun Higuita oli jo tullut yli puolen kentän. Enemmän Slovenia lähestyi Higuitaa hänen oikean jalan puolelta pyrkien sulkemaan syöttölinjan oikealle laitapelaajalle, mutta ensimmäisen jakson lopussa Slovenia yllätti kerran hyökäten Higuitaa kohti toiselta puolelta - tästä tuloksena pallonriisto ja maali.


 Slovenia lähestyi Higuitaa välillä vasemman jalan puolelta.



Ongelmia: Higuita on oikealla puolen kenttää, jolloin etäisyys on paljon kinkkisempi kuin jos hän olisi toisella puolella, vrt. edellinen kuva. Nyt Higuitalla on enemmän aikaa tehdä ratkaisu, ja - mikä huomionarvoista - jos hän leipoo pallon takaisin vasemmassa laidassa olevalle Douglasille, on taas hänellä turhan paljon aikaa viritellä kärkkäriään. Toinen haaste on se, että Taynan on hyökännyt tilaan - lienee parasta ettei pallo päädy hänelle ja mieluummin vaikka keskellä vastaan tulevalle pivotille? Pohjan on huolehdittava aika paljon takatolppapelaajasta, joka kiertää oikeasta nurkasta vastakkaiselle tolpalle.



Slovenian enemmän käyttämä strategia oli lähestyä Higuitaa hänen oikean jalan puolelta. Taynan on jälleen iso ongelma jos pallo päätyy hänelle. Se voi päätyä hänelle Higuitan pienen neppauksen (scoopin) kautta, vasemman laidan kautta pitkänä horisontaalisena syöttönä tai ilmestyvän pivotin kautta exit-syöttönä. 

Suomi saattaa ajoittain myös prässätä Higuitaa korkeammalta, tai - riippuen tuloksesta - pysyä alle 15 metrissä ns. 1-2-1 muodostelmassa, jonka tavan se hallitsee hyvin. Joka tapauksessa pääasialliset ongelmat tulevat mitä todennäköisimmin seuraavista lähteistä kun tarkastellaan Higuitan nousuja: 

A) Taynanilla on liikaa tilaa (saa pallon rauhassa laidassa tai kulmassa).

B) Douglasilla on liikaa tilaa ja aikaa viritellä mononkärkeään, josta lähtevillä vedoilla on maalivahdin kannalta inhoittava oikealle alaviistoon viettävä kierre.

C) Higuita vetää itse ja ruuhka maalilla tai takatolpalla oleva hyökkääjä häiritsee maalivahtia.


Esimerkki tilanteesta ja uhista, joita Higuitan nousu Slovenialle asetti ja jotka saattavat hyvinkin toistua illan pelissä.


Oleellista tulee olemaan puolustamisen intensiteetti oikealla hetkellä, vähiten vaarallisen option antaminen Kazakstanille sekä adaptoituminen "outoihin" tilanteisiin, joita saattaa tulla esimerkiksi irtopallojen jäädessä hyörimään ympäri Suomen kenttäpuoliskoa. Ja mikäs sen hienompaa kuin luokseen kutsuva irtopallo, joka haluaa tulla pelatuksi lujaa? Ei paljon mikään.

Forza Suomi!







lauantai 22. tammikuuta 2022

EM-kisat 2022, muistiinpanoja II

Pari huomiota Suomen avauspelistä


Suomi on ärsyttävä vastustaja

Suomi oli Italiaa vastaan energinen, ärsyttävä, yhtenäinen. Korkea, aggressiivinen prässipeli oli pelin tarinan kannalta aivan oleellinen: Ensinnäkin se piti Italian tehokkaasti poissa hyökkäyspään erikoistilanteista, joissa se on vaarallinen. Toisekseen vaikka Italia ajoittain puhkoikin puolustuslinjoja, joutui se tekemään hevosen työn saapuakseen hyökkäyskolmannekselle asti. Niinpä Merlim - joka muutenkin pelasi big minutes - ei takuulla ollut montaa kertaa tuoreella jalalla, kun hyökkäys olisi pitänyt päättää. Merlim oli korostetusti Italian hyökkäyspelin kiintopiste. Luulen, että mikäli Italia olisi käyttänyt maalivahtia pallon ylös tuomiseen, olisi se saanut useammin Merlimille haastopaikkoja kuluttamatta niin paljon energiaa prässinpurkuun. Mammarella on kuitenkin torjuja, joka ei ole hypännyt nykyaikaiseen aktiivisen maalivahtipelaamisen trendiin. Antti Koivumäki sen sijaan kykeni tuomaan pelin painopisteen muutaman kerran Italian puoliskolle.

Suomi on Puolan ohella toistaiseksi ainut joukkue, joka hyödyntää runsaasti pelaajavaihtoja ja kentän jakamista prässätessään. Usein ensimmäinen prässilinja pysyy ja toinen linja korjaa/kontrolloi/ohjaa/piiskaa yhdessä pohjapelaajan ja maalivahdin kanssa. Muut joukkueet ovat nojautuneet paljon selvemmin miesvartiointiin.


Maalille maskia

Erikoistilanteet olivat jälleen kultaa. Maskipelaamisessa auttoivat melko amatöörimaisesti myös Italian omat pelaajat; yksikään vedoista ei olisi mennyt sisään ilman liikkuvia häiriötekijöitä Mammarellan edessä. Mutta hei, olihan ne nyt älyttömiä maaleja! Itse olin etsinyt sairaslakanoiden välistä elämän merkitystä edelliset 10 päivää, mutta kun Young Alakomik painoi kaksi hervotonta pommia aivan "yläkajukiin", niin kyllä se pahin eksistentiaalinen tuska helpotti. Annetaan pojalle varovainen taputus selkään, että pystyi hyppäämään valtaviin saappaisiin kunniallisesti.



(Kuva: Suomen paras maskipelaaja on Attilio Arillo. Ja siinä muurissa ei muuten kannata twistata bodya.)


Onnistuneiden kaukolaukauksien lisäksi Jamo ja Jute loivat kulmista kaksi loistavaa paikkaa, mutta jälkimmäinen ei tällä kertaa paikoistaan osunut, vaikka toinen palloista tulikin Jutelle juuri sellaisena kuin hän syötöt haluaa: kutosen sisään lonkan korkuisena.


Epilogi

Italian valmentaja Bellarte - jota syystä tai toisesta kutsutaan "filosofiksi" - ennakoi ottelua Suomea vastaan kovaksi ja muisti ennakkoon harmitella myös, ettei hänellä ole käytettävissään kaikkia pelaajia. Tosiasiassa hänellä on valittavissaan ei pelkästään kaikki italialaiset, jotka pelaavat yhdessä maailman parhaista ammattilaissarjoista eli Serie A:ssa, vaan myös valtava massa Brasiliassa futsaloppinsa saaneita pelaajia, joille on annettu Italian kansalaisuus. No, kaikki on suhteellista (tämä näkemys tunnetaan muuten filosofiassa relativismina).

Tällä hetkellä Merlimin paksuisen langan varassa roikkuva vuoden 2014 euroopanmestaria uhkaa mielestäni jääminen rannalle puolivälieristä. Voisiko Murilo kuitenkin tuoda hieman lisää ryhtiä saapasmaan peliin seuraavissa peleissä?

Suomi edusti puhdasta asennetta, energiaa ja kurinalaisuutta ja ansaitsi pelistä enemmän kuin sai, mutta tasuri on tuloksellisesti ihan ok. Nyt pikkuhiljaa katseet ja suurennuslasit kohti Kazakstania. Suomen yksi vahvuus on, että kun peli alkaa, se tuntee vastustajansa aina paremmin kuin vastustaja tuntee Suomen.



- Mikko



torstai 20. tammikuuta 2022

EM-kisat 2022, muistiinpanoja I

  


Sairastuvan lastuja: Serbia-Portugali 2-4



Organisoidut hyökkäykset vs. transitiot

Molemmat joukkueet puolustivat melkeinpä korostetun selkeästi mies miestä vastaan ilman vaihtoja. Ottelun tarina hahmottui pian Portugalin toivuttua alun kahdesta shokkimaalista: siipirikkoinen Serbia joutuisi juoksemaan nopeiden ja erittäin mobiilien portugalilaisten perässä, ja se tulisi jossain vaiheessa näkymään. Jorge Braz vyöryttikin kentälle pelaajia koko listan mitalta, kun taas Serbia luotti vahvasti kokeneisiin sotaratsuihinsa ja oli muutenkin matkassa tyngällä rosterilla. Lopulta tarinalla oli odotettu loppu: Sebian pelaajat - ehkä silmiinpistävimmin Kocic - herpaantuivat muutamassa ratkaisevassa tilanteessa (sisäposition menetys, harhasyöttö, merkkaus kutosen sisällä...) ja hallitseva maailman- ja euroopanmestari rymisteli 4-2-voittoon.

Transitioiden merkitys korostui, sillä organisoitua puolustusta vastaan tuntui molemmilla olevan suuria vaikeuksia luoda maalintekopaikkoja, mikä on hyvin tyypillistä nykyään huippufutsalissa - ehkä eniten puolustajien fyysisyyden ansiosta. Neljä maalia kuudesta syntyikin selvästi transitioiden seurauksena, kun puolustukset yllätettiin "housut kintuissa". 


Murtautumismallit org. hyökkäyksissä

Molemmat joukkueet käyttivät aseinaan maalipaikkoihin murtaumisessa eniten yksi vastaan yksi haastamista laidoilla sekä erilaisia pivot-pelejä. 

Ottelun pivotit olivat kaikki vasureita: Serbian hyökkäysten viitepiste oli tuttuun tapaan Tomic, kun taas Portugali käytti ajoittain pivotina jokapaikan höylää ja ottelun ehkä parasta pelaajaa Erickiä sekä tietysti tämän hetken kuuminta klassista pivotia, juuri maailman parhaaksi nuoreksi pelaajaksi valittua Zickyä. Ajoittain Portugali pelasi neljänollaa, jonka pääasialliseksi hyödyksi osoittautui ehkäpä juuri vastustajan pelaajien väsyttäminen; pitkähköt pallonhallintajaksot lukuisine pallottomine juoksuineen olivat siinä mielessä steriilejä, että ne harvemmin päättyivät maalintekoyrityksiin. Erick tai Zicky syvyydessä toi askiin selvää vaaran tuntua. Sivuhuomiona mainittakoon, että myös Hollanti perusti hyökkäyksensä Ukrainaa vastaan korostetusti pivotin etsimiseen - ja lopulta löysikin kaksi maalia syvyyttä suoraviivaisesti hyödyntäen.

Portugali - etenkin Joao Matos - pyrki ajoittain myös luomaan tilaa koripallomaisesti blokkaamalla muiden pallottomien pelaajien puolustajia toiveenaan, että serbialaiset menettäisivät hetkeksi sisäposition ja oma pelaaja saisi jalan vapaaksi esim. paralleelissa. esimerkiksi neljäs maali syntyi tällaisen blokin + paralleelin seurauksena, blokkaajana juurikin Matos. Noin yleisestikin Matos toi kentällä ollessaan jatkuvuutta Portugalin pallonhallintaan tarjoamalla jatkuvasti helpon syöttösuunnan alla tai tuen oikeassa kulmassa linjojen välissä. Esimerkki siitä kuinka merkittävää on pallottomien pelaajien laadukas ja jatkuva osallistuminen pelin kulkuun.

Hyökkäyskolmanneksen ratkaisumalleista jäin kaipaamaan horisontaalisia takakiertoja, joilla olisi ehkä voinut sekoittaa tiukkaa yksilöpuolustusta ja saada hyviä vetopaikkoja. 

Portugali onnistui vastustajan väsyessä murtautumaan maalipaikkoihin yhä enemmän. Serbian harvat paikat organisoiduista hyökkäyksistä olivat usein puolittaisia ja syntyivät 1v1-haastojen seurauksina. Lazarevicin ollessa poissa vastuuta laitahaastoista ottivat erityisesti kapteeni Prsic ja Ramic - Petrovin ja Kocicin panoksen jäädessä ehkä odotettua laihemmaksi.

Portugali oli päivän ainut joukkue, joka verrattain systemaattisesti hyödynsi maalivahtia hyökkäysvaiheessa: Andre Sousan nousut painoi pelin kerran jos toisenkin Serbian päätyyn luoden haastopaikkoja mm. Erickille,  Pany Varelalle ja Paulinholle. Varsinaista vetouhkaa ei Sousasta ollut, eikä hän saanut aikaan ratkaisevia syöttöjä syvyyteen.

 

Hyökkäyspään erikoistilanteista

A-lohkon kaikki joukkueet osoittivat valmistelleensa hyökkäyspään erikoistilanteita, ja ne olivat selvästi laadukkaampia kuin vaikkapa keskimäärin viime vuoden MM-kisoissa. Portugali oli kuitenkin ehkäpä se kypsin tässäkin suhteessa. Esimerkkinä vaikkapa luuppikulma, jota haettiin trendikkäästi reilusti taka-alueelle:


Kuvassa vain yksi esimerkki toteutuneista liikkeistä, Portugali varioi samaa ideaa eri tavoin ottelun aikana. Taka-alueelle nostettujen (ei liian korkeiden) pallojen puolustaminen on hankalaa, sillä puolustajan kehon asento on usein sellainen, että hän joutuu kääntymään ensin 180 astetta eikä välttämättä näe palloa sen lennon aikana niin hyvin kuin jos luuppi tulisi ns. perinteiselle alueelle keskemmälle. Tämä tekee laukauksen blokkaamisen koordinoimisen vaikeaksi. Uhkana on myös blokkaajan irtoaminen vapaisiin väleihin maalin edessä, mikäli puolustaja lähtee liian aikaisin haistelemaan luuppiuhkaa. Serbian erikoistilannepuolustamisen intensiteetti oli kuitenkin riittävää eikä Portugali onnistunut tällä kertaa osumaan erikoistilanteistaan. Ennustan kuitenkin, että esimerkiksi Hollantia vastaan Portugali osuu kulmasta tai sivurajasta, koska isäntämaan erikoistilannepuolustamisessa oli paljon potentiaalisia repeilykohtia ainakin heidän avausottelussaan.

Italia tulee nostamaan palloja erikoistilanteista myös paljon taka-alueelle ja asettaa tänään Suomelle saman haasteen kuin Portugali Serbialle. He käyttävät usein myös kahta blokia luodakseen luupin vetäjälle (joka on lähes vastakkaisella sivurajalla) aikaa ja tilaa ladata pallo maalinedustehosekoittimeen. Vastaavasti Suomellakin on omat todella hyvät luuppeihin laukojat, ja reilu prosenttiosuus erikoistilanteista saapuu ampujan jalkaan varmasti tänäänkin ilmassa.

Forza Suomi!




-Mikko 



tiistai 31. joulukuuta 2019

Puolusta kulmat pimentoon

Ciao a tutti!

Reilu vuosi sitten käsittelin blogitekstissäni laajalti erityyppisiä erikoistilanteita - kulma-, raja- ja vapaapotkuja - sekä erilaisia malleja niiden toteuttamiseen hyökätessä. Nyt on tullut sopiva aika palata aiheeseen puolustuspelaamisen näkökulmasta, sillä sen pitäisi olla osa jokaisen tavoitteellisesti treenaavan ja pelaavan futsaljoukkueen harjoitusohjelmaa. En sano, että erikoistilanteiden puolustaminen kuuluisi tärkeimpiin harjoiteltaviin osa-alueisiin, mutta usein se jätetään kokonaan tai lähes kokonaan huomiotta, tai siihen puututaan vasta kun otteluiden aikana tapahtuu ratkaisevia virheitä tässä suhteessa. Valmennuksella ja pelaajilla olisi kuitenkin syytä olla olemassa jonkinlainen yhteinen ajatus ja kokemus myös erikoistilanteiden puolustamisesta. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että korkeatasoiset ja tiukat ottelut ratkeavat usein erikoistilanteisiin. Puolustamalla niitä hyvin voi siis parhaillaan eliminoida yhden merkittävän osa-alueen vastustajan pelikirjasta.

Pureudun tässä päivityksessäni vain kulmapotkujen puolustamiseen. Sisällytän tähän kuuluvaksi myös rajapotkut noin kolmeen metriin asti päätyrajasta, sillä ne ovat luonteeltaan usein kulmapotkujen kaltaisia. Muutoin raja- ja vapaapotkujen puolustaminen vaatii oman blogitekstinsä, johon palaan myöhemmin. Esteettömät vapaapotkut kuudennen tai sitä seuraavan rikkeen jälkeen sekä 6 metrin rangaistuspotkut olen jättänyt niin ikään käsittelyn ulkopuolelle, sillä niistä maaleja estämään voidaan asettaa vain maalivahti. Käytän tässä jutussa esimerkkeinä lähinnä Mantovan ja miesten futsalmaajoukkueen tapoja puolustaa vastustajan hyökkäysalueen kulmapotkuja. Tietenkin tuon samalla esiin myös omia ajatuksiani ja huomioitani. Aluksi haluan vielä sanoa, että meillä Mantovassa erikoistilanteiden ja etenkin kulmien puolustamista on käyty läpi varsin paljon: mielipiteitä on vaihdettu pelaajien rooleista sekä sijoittumisesta, ja välillä treenien peliosuudet ovat pysähtyneet jopa 10-15 minuutiksi tämän takia. Alkukaudesta meille nimittäin tehtiin useassa ottelussa maaleja juuri kulmapotkuista, mutta viimeisen 1,5 kuukauden aikana näitä on tapahtunut vähemmän.

Alkukauden kohtalaisen suurta kulmista päästettyjen maalien määrää - kuusi ensimmäisessä 8:ssa sarjaottelussa - selittänee osaltaan se, että näistä otteluista kuusi oli kärkipään joukkueita vastaan, jotka ovat myös erikoistilanteiden näkökulmasta sarjan laadukkaimpia vastustajia. Esimerkiksi Rieti kertasi huhujen mukaan ottelupäivämme aamuna kotihallissaan kolme tuntia pelkästään erikoistilanteita - ja tekivät 4-3 maalin (lopputulos 5-3) juuri kulmapotkusta ottelun loppuhetkillä. Kulmista puhuttaessa meidän etualueen puolustuskolmio ei ole aina pysynyt riittävän tiiviinä ja aggressiivisena, vaan vastustajat ovat onnistuneet syöttämään palloa vaarallisesti maalinedustalle eri väleihin. Vaihtoehtoisesti emme ole onnistuneet reagoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla ulospäin maata pitkin tulevaan syöttöön tai niin sanottuun looppiin, eli keski- tai taka-alueelle yleensä noin 10-12 metriin tulevaan korkeaan palloon. Kahdessa maalissa näistä edellä mainituista kuudesta pallo toimitettiin kulmasta looppina taka-alueelle, josta lähtenyttä laukausta olin itse yrittämässä purkaa väljemmille vesille maalin edestä. Vedot muuttivat kuitenkin minusta vain vähän suuntaa ja löysivät tiensä verkon perukoille.

Vaikka meillä Mantovassa muutoin pyritään puolustamaan pelaajavartioinnilla, kulmat muodostavat poikkeuksen. Niissä puolustamme lähtötilanteessa aina aluetta yrittäen tukkia tarkasti maalinedustan vaarallisen alueen. Maajoukkueen kanssa puolustamme niin ikään kulmissa aluetta. Seuraavaksi esittelen, millainen rooli kullakin pelaajalla yleensä on kulmia puolustettaessa. Käyn myös joitakin vaihtoehtoisia sijoittumistapoja läpi tuonnempana. Alla olevassa kuvassa on ympyröity ja numeroitu puolustavan joukkueen pelaajat tavallisessa alkusijoittumisen tilanteessa. Hyökkäävän joukkueen pelaajat on merkattu kirjaimella X.

Futsalissa kulmapuolustus on usein etupainotteinen. Tällä ratkaisulla suojellaan vaarallisinta maalintekoaluetta eli rangaistusaluetta ja noin 10 metriin asti päätyrajasta ulottuvaa aluetta.


  • Pelaaja nro 1 on niin sanottu alaportti. Hänen tehtävä on usein kaikista yksinkertaisin: seisoa sallitun viiden metrin päässä kulmanantajasta ja 1-1,5 metrin päässä päätyrajasta, ja täten peittää suoraan maalin eteen tulevat pallot. Alaportin on tärkeää muistaa pitää jalkojen väli kiinni ja kädet selän takana rangaistuspotkun välttämiseksi. Jotkut valmentajat ja pelaajat ovat sitä mieltä, että tämän pelaajan tulisi pysyä liikkumattomana, mutta itse näen, että hänen on hyödyllistä hieman "tanssia" paikallaan kulmanantajaa häiriten. Varsinkin niin sanotulla ulkojalalla eli päätyrajan puolen vastakkaisella jalalla kannattaa yrittää katkaista ne syötöt, jotka yritetään toimittaa maalille alaportin ja välipelaajan (pelaajat 1 ja 3) välistä. Loopin eli korkean pallon tapauksessa alaportin tulee juosta maalin sisäpuolelle häntä lähimmälle tolpalle - palloon nähden puhutaan tällöin takatolpasta - peittämään osan maalista. Muissa tapauksissa hänen tulee kulman antamisen jälkeen alkaa vartioida kulmanantajaa lähemmältä etäisyydeltä.
  • Pelaajaa nro 2 kutsutaan puolestaan yläportiksi. Hänen alkusijaintinsa on usein kentän leveyssuunnassa suurin piirtein alaportin tasolla ja pystysuunnassa juuri rangaistualueen kaaren yläpuolella. Häneltä vaaditaan jo selvästi enemmän aktiivisuutta kuin alaportilta, sillä hänen pitäisi käytännössä nähdä koko ajan pallon lisäksi ainakin kaikki hänen yläpuolellaan olevat vastustajan pelaajat - sekä pystyä lukemaan ja estämään vastustajan pelaajien aikeita. Yläportin vastuulla on usein liikkua peittämään laukausta sellaisiin syöttöihin, jotka tulevat hänen etupuolelle. Nämä voivat olla lyhyitä muutaman metrin mittaisia syöttöjä, jolloin hänen pitää siirtyä lähimmän hyökkääjän liikkeen mukaisesti tarvittaessa lähemmäs pääty- ja sivurajaa. Tai sitten syötöt voivat olla pidempiä syöttöjä alaspäin, jolloin hänen tulee liikkua syötön aikana mahdollisimman lähelle kohti palloa ja laukojaa. Näin hän pyrkii peittämään etukulmaan lähtevän laukauksen, jotta pallo voisi tulla maalia kohti vain takatolpan puolelta yläporttipelaajaa.  Korkean loopin tapauksesssa yläportti jää usein ihmettelemään paikoilleen, mutta tällöinkin olisi tärkeä muistaa siirtyä ensisijaisesti suojelemaan maalia ja sitten vartioimaan lähintä sopivinta vastustajaa.

Yläportin paikalle asetetaan usein pivotpelaaja, joka on tottunut normaaleja pelitilanteita puolustaessakin olemaan niin sanotussa ensimmäisessä prässilinjassa ja jonka pitäisi olla tottunut kääntämään jatkuvasti päätään eri suuntiin. Niin Mantovassa kuin maajoukkueessakin olemme sopineet, että ensisijaisesti palloa ei saisi pelata kulmasta yläportin ja välipelaajan (pelaajat 2 ja 3) välistä, vaan yläportin tulisi olla valmiudessa katkomaan nämä syötöt kropallaan tai päätyrajan puoleisella jalalla. Jos jotain pitää vastustajalle antaa, niin laukokoon mieluummin ulkopuolelta. No, näistäkin joukkuettani on rankaistu niin Mantovan kuin maajoukkueenkin viime otteluissa. Muun muassa Georgia teki ratkaisevassa MM-karsintaottelussa kaksi tällaista maalia (ao. koosteessa ajat 0.37 ja 1.28), mutta voitimme ottelun silti.



Edellä mainitusta välin sulkemisen sopimuksesta huolimatta yläportin pitäisi pystyä olemaan aktiivinen myös ulospäin eli vastustajan maalia ja lähintä sivurajaa kohti, jottei ulkopuolelta tuleva laukaus lähtisi liian läheltä ja keskeltä - kuten ehkä Georgia-ottelussa pääsi käymään. Tähän soppaan kun lisätään vielä pallottomien hyökkääjien juoksut yläportin etu- tai takapuolelta, hänelle tehtävät blokit ja valeblokit, niin yläportin vastuualue muuttuu melko monimutkaiseksi. Välipelaajan (pelaaja 3) kanssa kommunikointi nousee tällöin tärkeään osaan; pitää löytää nopeasti yhteisymmärrys siitä, mihin suuntaan yläportti on aktiivinen, seuraako hän ohi juoksevan pelaajan vai antaako tämän tulla ohitseen, tai yrittääkö hän irrota blokista vai ottaako blokkaavan pelaajan vartiointiinsa. Esimerkiksi maajoukkueessa pääsääntönä on, että yläportti seuraa hänen etupuoleltaan tulevat juoksut, mutta jättää muille pelaajille hänen takapuolelta tulevat. Tämäkään ei tosin ole järkevintä kaikissa tilanteissa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että yläportin tärkeimpin tehtäviin kuuluvat aktiivinen havainnointi ja pelin lukeminen, valmius liikkua nopeasti eri suuntiin, käsien ja kropan kohtuullinen käyttö vastustajaa häiriten sekä laukausten peittäminen kroppaa kääntämättä.

  • Pelaaja nro 3:a olenkin jo sivunnut aiemmin, eli häntä voidaan nimittää välipelaajaksi. Tämän ensimmäinen tehtävä on sulkea hänen ja porttipelaajien 1 ja 2 muodostama puolustuskolmio siten, ettei pallo tulisi 0-2 metrin korkeudessa kummastakaan välistä läpi. Välipelaajan sijainti on hieman porttipelaajien takana, jotta hänellä on enemmän aikaa reagoida väliin syötettäviin palloihin ja jotta maalinedusta pysyy paremmin suojattuna. Usein sovitaan, että hän on hieman enemmän aktiivinen ylöspäin, jotta pallo ei ainakaan tulisi hänen ja yläportin välistä. Tässä tapauksessa niin sanottu takapelaaja (pelaaja 4) on vielä suojelemassa välitöntä maalinedustaa, jos pallo yritetään pelata siihen alaportin ja välipelaajan välistä. Joskus saattaa tapahtua sellainen tilanne (ks. kuva alla), että välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule yhtään hyökkääjää, jolloin hänen pitäisi usein jo ennen kulman antamista irtautua kolmiosta peittämään ulkopuolelta lähtevää laukausta - joko maassa tulevaan syöttöön tai looppiin - tai puhua tämä tehtävä yläportille. Pari viikkoa sitten Anienea vastaan emme reagoineet tällaisessa tilanteessa riittävän nopeasti ja päästimme maalin.
Itse toimin usein välipelaajana ja toissa kaudella Dynamon päävalmentajan Vaskon valmennuksessa opin havainnoimaan tässä roolissa paremmin ympärilleni. Tuen näkemystä, ettei välipelaajan kroppa voi olla orientoituna pelkästään kulmanantajaa kohti, vaan hänen pitää nähdä myös, mitä hänen takanaan tapahtuu.

Alemmassa kuvassa välipelaajan alueella ei ole eikä siihen tule ketään hyökkääjää. Kun vielä yläportti on sidottu omaan pelaajaansa, pitää välipelaajan liikkua jo valmiiksi eteenpäin peittämään mahdollista ulkopuolelta tulevaa laukausta.
Ylemmässä kuvassa takapelaaja vartioi maalin edessä omaa pelaajaansa. Jos kulmanantaja päättää heittää ilmassa loopin taka-alueelle, tulee takapelaajan pyrkiä - mieluiten vasta syötön lähtiessä - irtoamaan paikaltaan peittämään tätä seuraavaa laukausta.

  • Pelaajaa nro 4 voidaan kutsua takapelaajaksi, sillä hän on kenttäpelaajista se, joka suojelee palloon nähden kaikista taaimmaisinta aluetta, eli maalinedustaa ja taka-alueelta lähteviä laukauksia. Itse toimin joskus myös tässä roolissa. Takapelaajan tehtävänä on kommunikoida muille pelaajille, mitä tapahtuu sekä antaa ohjeita tämän mukaisesti, sillä hän näkee kaiken. Hänen tärkein vastuualueensa on suojella maalinedustaa ja takatolppaa, mikä tarkoittaa siellä olevan tai sinne liikkuvan hyökkääjän merkkaamista etupuolelta siten, ettei tämä pääsisi koskemaan palloon. Meillä Mantovassa on myös sovittu, että takapelaajan vastuulla on liikkua peittämään taakse tuleva looppi - palloon nähden etutolpan kohdan säilyttäen ja kroppaa kääntämättä. Maajoukkueessa looppilaukausta peittämään lähtevä pelaaja päätetään tilanteen mukaan, kuka ehtii siihen parhaiten. Käytännössä tämä on väli- tai takapelaaja sen mukaan, miten taakse looppi tulee, miten hyvin pääsee irtautumaan mahdollisista blokeista ja mitä muita pelaajia on mahdollisesti merkattava maalin lähellä. Joskus kyseeseen tulee myös yläporttipelaaja, jos vastustajan kaikki pelaajat ovat sijoittuneena selvästi hänen taakseen maalin puolelle. Joka tapauksessa jos takatolpan lähellä on yksi vastustajan pelaaja vartioitavana, takapelaaja ei oman näkemykseni mukaan saisi irrota peittämään looppia ennen kuin pallo lähtee liikkeelle (ks. kuva yllä).
  • Kulmapuolustustehtävistä puhuttaessa ei sovi tietenkään unohtaa pelaaja nro 5:a eli maalivahtia. Kysyessäni näistä maalivahdin tehtävistä maajoukkueen maalivahdilta Juppis Savolaiselta hän piti tärkeänä, että maalivahti säilyttää alkutilanteessa rintamasuunnan melkein suoraan palloon päin, jolloin hänen on helpompi katkaista sivuttaisliikkeellä suoraan maalille alaportin (pelaaja 1) alapuolelta tulevat pallot. Koska maalivahdin näin ollen pitää seurata katsellaan enemmän palloa kuin vaatustajan pelaajia, hänen ohjaamisensa rajoittuu usein alaporttipelaajalle puhumiseen. Valmiusasentona on Juppiksen mukaan hyödyllistä pitää normaali torjunta-asento, eli painopiste päkiöillä ja kädet rinnan korkeudella. Jos kulmasyöttö pelataan ulos - oli se sitten matalana tai korkeana - maalivahdin tulisi ottaa oma torjuntatilansa, mikä tarkoittaa sitä, että pallo pitäisi pyrkiä näkemään laukaisuhetkellä. Palloa vastaan voi ehtiessään yrittää tulla muutamia askeleita, mutta näköyhteyden säilyttäminen palloon on olennaisempaa.

Olen edellä käynyt läpi eri pelaajien tyypillisiä rooleja kulmapotkujen puolustamisessa. Tämä ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa oikea lähestymistapa. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa ja käyn niitä tässä läpi. Täysin edellä käsitellystä erilainen puolustusstrategia kulmissa on pelaajavartioinnin käyttäminen, jolloin jo lähtötilanteessa kukin puolustaja asettuu suhteellisen lähelle omaa pelaajaa ja yrittää seurata tätä maalin puolelta. Kyseinen tapa on kuitenkin riskialtis, sillä taitavat joukkueet ja pelaajat osaavat surutta pelata itselleen laukaisupaikan hyvälle sektorille pienillä terävillä valeliikkeillä, ristiinjuoksuilla ja blokeilla. Esimerkiksi me päätimme Mantovassa puolustaa viime kauden kotipelissä Astia vastaan kulmia miesvartioinnilla estääksemme paremmin, ettei heidän tähtipelaajansa Fortino pääsisi laukomaan volleysta tai muutenkaan. No, he tietenkin osasivat reagoida tähän ja saivat kulmista muutamia hyvin vaarallisia tilanteita ennen kuin iskivät yhdestä niistä 3-4 -voittomaalin minuutti ennen loppua. Tämä oli väärä valinta ja johti lopulta ratkaisevasti viime sarjakauden ainoaan kotitappioon.

Palatkaamme sitten vielä kulman aluepuolustamiseen, sillä siinäkin on olemassa erilaisia pelaajien sijoittumistapoja. Esimerkiksi jotkut (brasilialaiset) maalivahdit haluavat olla muutaman metrin ulkona maalista suurin piirtein etutolpan tasolla, jolloin alaporttipelaaja sijoitetaan käytännössä kiinni päätyrajaan. Viime aikoina on vastaan tullut etenkin Espanjan ja Portugalin liigoissa myös tapauksia, jossa alaporttipelaaja asetetaan valmiiksi lähelle etutolppaa, eli hän on hieman kauempana pallosta kuin sallitun minimin viiden metrin päässä. Syitä tähän ratkaisuun keksin kaksi. Ensinnäkin hänellä on tällöin enemmän aikaa reagoida mahdolliseen maalinedustalle tulevaan palloon, johon taitavat kulmanantajat osaavat syöttää palloa erittäin hyvin. Toisekseen hän on jo käytännössä valmiina peittämässä osaa maalista silloin, kun hyökkäävä joukkue hakee laukausta ulkopuolelta - olipa kyseessä sitten maasyöttö tai looppi. Tämä puolustustapa vaatii tarkkaa ja aggressiivista maalinedusmerkkaamista, sillä pallo saadaan tällöin pelattua helpommin maalin eteen vähintään etutolpan tasolle kentän leveyssuunnassa. Toisaalta puolustava joukkue luo tällä sijoittumisellaan maalin eteen usein kahden pelaajan ylivoiman maalivahti mukaan luettuna, jolloin hyökkääjien ei ole helppoa ansaita omaa tilaansa.

Toinen yleinen vaihtoehtoinen sijoittumismalli aluksi kuvailemassani "normaaliroolituksessa" koskee takapelaajaa (pelaaja 4). Jotkut joukkueet preferoivat hänen jättävän takatolpan kokonaan vapaaksi ja olemaan valmiiksi ylempänä, jotta hän ehtisi katkaista tai peittää paremmin mahdollista looppilaukausta. Tässä tavassa luotetaan siihen, että maalivahti, alaportti (pelaaja 1) ja välipelaaja (pelaaja 2) sulkevat kaikki suoraan maalinedustalle suuntautuvat syötöt. Joskus hyökkäävän joukkueen pelaajat saattavat myös sijoittua valmiiksi "epäortodoksisesti" esimerkiksi kaikki taka-alueelle painottuen, jolloin peruspuolustusmuotoa voi olla tarpeellista muokata jo ennen kulman antamista. Tällöin esimerkiksi yläportin voi olla hyödyllistä siirtyä valmiiksi kentän leveyssuunnassa taaksepäin ja tarvittaessa hieman maalia kohden.

Petrarca Padovan takapelaaja jättää "pohjoisen derbyssä" meidän hyökkääjämme maalin eteen vapaaksi luottaen siihen, että pallo ei tule läpi alaportin ja välipelaajan välistä.

Yhteenvetona kulmapuolustuksesta voidaan sanoa, että sitä koskee pitkälti samat perussäännöt kuin muutakin puolustuspelaamista. On tärkeä muodostaa eri puolustuslinjoja palloon nähden. Syvyyssuunnassa voidaan puhua 3-4 linjasta ja leveyssuunnassa jopa viidestä eri linjasta, jolloin kukin puolustava pelaaja peittää tietyn syöttösektorin. Tätä voidaan kutsua myös porrastukseksi. Alla olevalla videolla on yksinkertaistetun kootusti havainnollistettu, miten eri puolustuslinjat käytännössä muodostetaan, mistä pallo ei saisi tulla läpi ja kenen puolustajan on järkevintä reagoida looppisyöttöön eri tilanteissa. Vaarallisten syöttösuuntien peittäminen on siis tärkeää, mutta kaikkea ei voi ole mahdollista peittää. Niinpä - kuten edellä jo sivusinkin - kulmapuolustuksesta puhuttaessa on hyvä olla tietoinen siitä valinnasta, mitä hyökkääjille voidaan antaa. Yleinen sopimus voi olla esimerkiksi, että jos vastustaja haluaa jollain tavalla tehdä kulmasta maalin, se tapahtuu laukauksella ulkopuolelta ilman, että kukaan muu hyökkääjä pääsee koskemaan palloon maalinedustalla. Ei ole helppoa tehdä maalia kaukaa laukomalla, jos muut hyökkääjät ovat vahvasti merkattuna, puolustajat auttavat maalivahtia peittämään osan maalista ja maalivahdin näkökenttä on raivattu esteettömäksi.

Toinen tärkeä puolustuspelin periaate on aktiivisuus ja aggressiivisuus. Hyökkääjien on lähtökohtaisesti hankalampi saada hyvää tilannetta kulmasta aikaan, jos puolustajat liikkuvat tarkoituksenmukaisesti jo ennen kulman toimitusta, tai ovat ainakin paikallaan aktiivisia ja hyvässä valmiudessa. Tähän sisältyy käsien käyttö, kontaktin ottaminen ja pallottomien pelaajien häiritseminen sallituissa rajoissa. Tämä ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös havainnointia ja kommunikointia, jotta tiedetään, mitä ympärillä tapahtuu. Kulmapuolustuksen erityispiirteisiin kuuluu se, että kulmasta lähtevä pallo on lähellä maalia eikä sitä voi käytännössä prässätä. Tämä asettaa puolustustehtäville tavallista kenttäpelipuolustamista suuremman lyhytaikaisen keskittymisen ja nopean sopeutumisen vaatimuksen siitä hetkestä, kun palloa ollaan asettamassa paikoilleen aina siihen asti kun tilanne on ohi. Ajallisesti tämä tarkoittaa yleensä 3-6 sekuntia. Menestyvän kulmapuolustuksen avaintekijänä mainittakoon vielä vastustajan kulmien skouttaaminen heidän otteluita katsoen. Tällöin tiedetään, millaisia kulmia vastustajilla on tapana hyödyntää, ja miten niihin voidaan varautua. Viimeisenä - ja ehkäpä olennaisimpana - tulee puolustuksesta nauttiminen. Kirkkaalla päällä ja terävillä jaloilla hyvin puolustetusta kulmasta tulee ottaa ilo irti, ja niissä onnistuminen tuo positiivista energiaa muuhunkin pelaamiseen. Saa myös tuulettaa.



Käyn lopuksi vielä läpi, miten pelini Mantovassa ja maajoukkueessa sujuivat marras-joulukuussa edellisen blogitekstin julkaisun jälkeen. Marraskuu alkoi kolmen tasapelin putkella, joista kaksi ensimmäistä olivat "hyviä pisteitä" ennakkon kovia Feldi Ebolia ja Meta Cataniaa vastaan. Näissä otteluissa teimme tasoitusmaalit aivan viimeisillä minuuteilla. Tämän jälkeen saimme puolestaan itse kokea karvaan kahden pisteen menetyksen Pescaraa vastaan, kun he nousivat 4-4 -tasuriin minuutti ennen peliajan loppua. Heidän pelaajansa ehti prässätä maalivahtimme Enricon jalalla pelaamisen ja syötönkatko kimposi tästä suoraan maaliimme. Sitten olemmekin voittaneet ajoittaisista vaikeuksista huolimatta ennakolta heikommat vastustajat Genovan (6-2), Arzignanon (1-3), Petrarca Padovan (3-2), Anienen (4-6) ja siirtomarkkinoilla todella selvästi heikentyneen - lue: rahat loppu ja U19-joukkue pelaa loppukauden - Latinan (10-2).

Ainoat tappiomme ovat tulleet kotona Sandro Abatea ja vieraissa Acqua&Saponea vastaan. Ensin mainittua voidaan pitää kauden ainoana "ohipelinä", sillä hävisimme sen rumasti 5-10, jouduin itse ulosajetuksi kahden keltaisen myötä ja päävalmentajamme Pinokin ajettiin hyvin poikkeuksellisesti katsomoon. Sandro Abate pääsi otteluun levänneenä ja parhaalla kokoonpanollaan, kun taas meillä oli ollut kolme päivää ennen ottelu, jossa kaksi pelaajaamme joutuivat ulosajetuksi. Yritys prässätä heitä koko ajan ja väsyneenä menetetyt pallot koituivat kohtaloksemme, kun nopeat vastustajan pelaajat laukoivat palloa pitseihin vastahyökkäyksistä tappavalla prosentilla. Tämä oli samalla kalenterivuoden 2019 ainoa kotitappiomme edellä mainitun Asti-pelin ohella. Sarjakakkosta ja kestomenestyjä Acqua&Saponea vastaan sen sijaan taistelimme edellisessä ottelussamme kohtalaisen hyvällä esityksellä pisteistä aivan loppuun asti, kunnes sekunti ennen loppua he tekivät ratkaisevan 3-1 -maalin tyhjään nuottaan väärän sivurajatuomion jälkeen. Alla maalikooste ottelusta. Kaikkien muidenkin otteluidemme koosteet ovat löydettävissä PMGSportin Youtube-kanavalta.


Marras-joulukuun neljä peräkkäistä voittoa nostivat meidät sarjataulukon 6. sijalle 16 joukkueen sarjassa, kun runkosarja on puolessa välissä. Kahdeksan parhaan joukkoon pääseminen syyskierroksen jälkeen tietää myös sitä, että selviydyimme arvostettuun Coppa Italian lopputurnaukseen, joka pelataan maaliskuun lopussa. Tässä turnauksessa 15 kierroksen jälkeen neljälle parhaalle Serie A:n joukkueelle arvotaan puolivälierävastustajat sijoilta 5-8. Turnausformaatti on tulos tai ulos, ja puolivälierien jälkeen vuorossa ovat välierät ja lopulta finaali. Pelit pelattaneen sinisellä siirtoparketilla ja näytettäneen televisiossa, joten siitä tulee varmasti upea kokemus.

Runkosarjan ollessa puolessa välissä taipaleemme Serie A:ssa voi sanoa edenneen vähintään tyydyttävästi ja ainakin ulkopuolisten odotusten mukaan selvästi yläkanttiin. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä: haluamme ehdottomasti parantaa otteitamme ja alkuperäisen suoran sarjassa säilymisen tavoitteen sijaan edetä playoffeihin. Kuudennen sijan säilyttäminen ei tule olemaan helppoa, sillä yllätysmomenttimme lienee jo mennyt, ja keväällä meillä on enemmän vieras- kuin kotiotteluita. Emmekä suinkaan ole haavoittumattomia, minkä osoittivat cupin pelit kahta Serie A2:n joukkuetta vastaan. Saints Pagnanon haasteen vielä selvitimme marraskuun alussa nihkeällä 4-7 -jatkoaikavoitolla, mutta neljännesvälierissä kävi niin sanotusti kylmät vierasottelussa viime kaudelta tuttua L84:a vastaan. Menetimme kaksi viikkoa sitten pelatussa ottelussa 1-3 -johtoaseman toisen jakson aikana ja isännät naulasivat 4-3 -voittomaalin tylysti - blogitekstin teeman mukaisesti - looppikulmasta 9 sekuntia ennen summeria.

Seuraavan kolmen viikon otteluohjelmamme ennen maajoukkuetaukoa on luokkaa erittäin hankala. Kohtaamme tällä viikolla vieraissa viidentenä olevan Camen, jonka jälkeen pelaamme seitsemän päivän sisään kolme ottelua: vastaan tulevat kotona sarjakärki Pesaro, kotikentällään toistaiseksi voittamaton Signor Prestito todella pitkän matkan päässä sekä tv-ottelussa kotona neljäntenä oleva Real Rieti. Pisteitä tarvitsisi kuitenkin napsia, ja siihen meillä on mahdollisuudet ketä tahansa vastaan. Vahvistimme siirtoikkunan aikana pivotosastoamme hankkimalla Ebolista Fabio Poletton. Hyvin suojaava ja pallon kanssa vikkeläliikkeinen brassi on mielenkiintoisesti Azerbaidzanin maajoukkuepelaaja, joka pelaa ensimmäistä kauttaan Italian kentillä. Toinen pivotimme Cabeca yltyi marras-joulukuussa loistavaan vireeseen ennen kuin hänen piti lähteä käymään Brasiliassa hoitamassa joitakin velvollisuuksia. Odotamme hänen palaavan takaisin 2.1. Sen sijaan kolmospohjapelaajan rooliin pienille minuuteille jämähtänyt nuori brassi Gabri vaihtoi joulukuun alussa viime kauden joukkueeseensa Imoleseen, joka pelaa nyt Serie A2:n pohjoislohkossa.

Kolmen viikon sarjapelirypistyksen jälkeen suuntaan katseet futsalmaajoukkueen MM-karsintaprojektiin, johon sisältyy kolmen päivän leiri Suomessa sekä tammi-helmikuun vaihteessa pelattava Elite Roundin karsintaturnaus Portugalin luoteisrannikolla Povoa de Varzimissa. Lohkoomme arvottiin isäntien lisäksi mikäpä muukaan kuin "toinen kotimaani" Italia sekä Valko-Venäjä. Formaatti on armoton: voittaja menee MM-kisoihin, kakkonen pääsee jatkokarsintaan ja kaksi viimeistä jäävät rannalle ruikuttamaan. Uskon kuitenkin, että meillä on oma sanamme sanottavana ja lähdemme hakemaan Portugalista jatkopaikkaan oikeuttavaa tulosta. Hoidimme jälleen varsin selvällä marginaalilla pokaalin kotiin marras-joulukuun vaihteessa Turussa pelatusta Nordic Cupista, eivätkä nämä pelit valmistaneet meitä kovin hyvin Portugalissa kohdattavaan aivan eri kokoluokan haasteeseen. Maajoukkueen pelaajien voidaan kuitenkin sanoa olevan sitoutuneita futsalhulluja, jotka laittavat parhaillaan itseään huippukuntoon tammikuun loppua varten. Itseni lisäksi muutama muukin pelaaja saa jatkuvasti pelata kovia pelejä ulkomaisessa sarjassa, ja joukko muita kokeneempia pelaajia tietää myös, mitä kovan luokan kansainväliset pelit vaativat. Sitten on tietenkin myös nuoruuden intoa ja ennakkoluulottomuutta, taktisesti hiottu pelisysteemi ja yhtenäinen joukkue. Näillä eväillä on luottavaista lähteä matkaan.

Maajoukkueen fysio ja fysiikkavalmentaja Ivan Bazoulev (vas.) laati maajoukkuepelaajille voima- ja nopeusharjoitteluohjelman joulu-tammikuulle MM-karsintaa ajatellen. Mukana salilla maajoukkueen kapteeni Panu Autio. Kuva: Panu Autio.

Buon anno!

torstai 31. lokakuuta 2019

Haastattelu: suomalaiset futsalammattilaiset ulkomailla

Ciao.

Miesten ja naisten futsalmaajoukkueiden kokoontuessa yhtä aikaa leirille Eerikkilän urheiluopistolle 18.-20.10. käytin tilaisuuden hyväkseni ja kokosin saman pöydän ääreen kaikki ulkomailla pelaavat suomalaiset futsalammattilaiset. Meitä on minun lisäkseni viisi muuta, mikä on yhden kauden ennätys suomifutsalissa. Tiedustelin heiltä muun muassa, millaista ammattilaiselämä on toistaiseksi ollut, ja miten kausi on kullakin lähtenyt käyntiin. Mennään pidemmittä puheitta itse asiaan, nimittäin pelaajien esittelyyn ja haastatteluihin. Ulkomailla pelaavat suomalaiset ovat minun lisäkseni (seuran nimen kohdalla linkki Facebook-sivuille)
  • Emilia Jokisalo, 21 v., seura Atletico Chiaravalle (Italian Serie A2:n B-lohko), pelipaikka laita- tai pohjapelaaja
  • Tiia Ropanen, 28, Jasnagora (Serie A2:n A-lohko), maalivahti
  • Maria Ropanen, 32, Jasnagora (Serie A2:n A-lohko), laitapelaaja/ pivot
  • Jani Korpela, 22, BTS Rekord Bielsko-Biala (Puolan pääsarja Ekstraklasa), pohjapelaaja (maajoukkueessa myös pivot)
  • Juha-Matti "Juppis" Savolainen, 28, MNK Crnica (Kroatian pääsarja 1. HMNL), maalivahti
Yhteiskuvassa vasemmalta Jani, Maria, Juppis, Tiia, minä ja Emilia. Kuva: Ville Sihvonen.
1. Kerro ammattilaisen arjesta, treenirytmistä, olosuhteista yms. joukkueessasi.

EJ: Pre-seasonilla meillä oli 6-7 viikoittaista joukkuetreeniä, joiden päälle 1-2 harjoitusottelua. Kun kausi alkoi lokakuun alussa, treenimäärä laski kolmeen pallolliseen treeniin - mikä oli itselleni hieman yllättävää. Lisäksi teen omalla ajalla voimaharjoittelua kuntosalilla valmentajan ohjeiden mukaan 1-2 kertaa viikossa ja omatoimista liikkuvuusharjoittelua palautumisen parantamiseksi 1-2 kertaa viikossa. Arvioisin meillä olevan minun lisäkseni kaksi ammattilaispelaajaa. Asun itse aivan pelihallin vieressä, mikä on hyvä asia. Ruokailut on järjestetty eri tavoin, mihin Suomessa olen tottunut. Esimerkiksi vieraspelien jälkeen ei välttämättä syödä mitään moneen tuntiin, joten omat eväät olen oppinut ottamaan mukaan.

TR ja MR: Pre-seasonilla treenasimme Emilian tavoin joukkueen kanssa kuusi kertaa viikossa, mikä niin ikään putosi sarjapelien alkaessa kolmeen viikoittaiseen pallolliseen treeniin. Aluksi myöhäiset treeniajat vaativat hieman sopeutumista, mutta nykyään on jo tottunut siihen, että treenit saattavat loppua klo 23. Olemme joukkueemme ainoat ammattilaispelaajat ja käymme annetun ohjelman mukaisesti aamuisin kuntosalilla tai juoksemassa 2-3 kertaa viikossa. Seuralla on myös maalivahtivalmentaja, joka ohjaa kaikissa joukkueissa (miehet, U19 ja naiset) maalivahdeille treeniosuuksia. Treenimäärät ovat olleet suurempia kuin Suomessa, mutta toisaalta on jaksanut hyvin. Palautumiselle jää nimittäin enemmän aikaa, kun ei tarvitse olla muissa töissä. Asumme Sestussa treenihallin vieressä, mutta meillä on myös auto käytössämme, jolla kuljemme kerran viikossa treeneihin naapurikaupunki Cagliariin. Saamme kerran kuukaudessa seuralta haluamamme ruokapaketin.

Huomautettakoon vielä, että ottelupäivä naisten Serie A2:ssa on sunnuntai. Kuten Emilian ja Ropasten kommenteista voi päätellä, ammattilaispelaajien ja treenien määrä naisten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Italiassa ei kuulosta kovin suurelta - ainakaan verrattuna omaan tilanteeseeni Mantovassa. Joukkuetreenien lisäksi naisilta vaaditaan omatoimista fysiikkatreeniä ja ammattimainen asenne on se, joka ratkaisee. Tämän säntillisyyden ja luotettavan työnteon näen suomalaispelaajien vahvuutena, jonka varaan ammattilaisuutta on hyvä rakentaa.


Jasnagoran naisjoukkue hikoilee Sestun upeassa hallissa. Kuva: Jasnagoran FB
JK: Meillä on viidet pallotreenit ja kaksi fysiikkatreeniä viikossa, mitä pidän hyvänä määränä. Vaskon valmennuksessa Kampuksen Dynamossa treenattiin jopa lujempaa, joten ammattimaiseen treenaamiseen olen kyllä tottunut. Pelipäivä vaihtelee perjantain ja sunnuntain välillä, tv-ottelut ovat puolestaan maanantaisin. Olosuhteet seurassamme ovat aivan huipputasoa. Meillä on treenihallilla oma pukukoppi ja sieltä löytyy myös kuntosali, sauna, poreamme ja suola-amme. Saan syödä seuran piikkiin aina lounaan. Suurin osa pelaajista asuu minun tavoin seuran omassa kerrostalossa, josta kuljemme yhteiskyydillä 1,5 km treeneihin. Kaikki pelaajamme muutamaa juniori-ikäistä lukuun ottamatta ovat ammattilaisia, eivätkä he saa tehdä mitään muuta työtä.

J-MS: Treenaamme viitenä iltana viikossa. Pelaajat asuvat eri paikkakunnilla ja sanoisin, että vain viisi pelaajaa on ammattilaisia. Tämä vaikeuttaa yhteistä aamutreenaamista. Maanantaisin on fysiikkapainotteinen treeni, jossa maalivahdit ovat osittain mukana. Tätä seuraa oma maalivahtitreeni. Muissakin treeneissä on varattu aikaa maalivahtien omalle treeniosuudelle, sillä mv-valmentaja on lähes aina paikalla. Itse asun omassa kaksiossa, mutta kaukana hallilta 15 kilometrin päässä. Olen muiden autokyytien varassa, mikä hankaloittaa esimerkiksi hierojalle pääsyä ennen treenejä. Saan käydä seuran laskuun syömässä ravintolassa kaksi kertaa päivässä, mutta yleensä syön siellä vain lounaan ja valmistan illallisen itse kotona.

2. Millainen on ollut sarjan alku ja mitkä ovat tämän kauden tavoitteet?

EJ: Olemme aloittaneet kahdella voitolla ja olen itsekin päässyt maalien makuun (kuusi maalia toim.huom.). Omista peliminuuteista ei ole tarvinnut taistella, vaan itse pitää pyytää, jos haluan vaihtoon. Tälläistä joukkueen sisäistä kilpailua kaipaisin kyllä enemmän, jotta voisi kehittyä edelleen. Maalivahtien taso vaikuttaisi olevan Suomea huonompi, mutta kenttäpelaajien pallotaituruus on korkeammalla tasolla. Huomaa kyllä, että pallonhallintaa ja pienpelejä treenataan täällä jo pienestä pitäen. 1v1 -pelaamisessa minulla onkin tavoitteena kehittyä niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan. Joukkueen tavoitteena on voittaa sarja, mikä antoi jo ennen sopimuksen allekirjoittamista itsellekin motivaatiota ja uskoa siihen, että joukkueessa tullaan treenaamaan hyvin.

Monessa italialaisessa joukkueessa otetaan voitetun ottelun jälkeen riehakas ryhmäkuva, jota voi jakaa somessa. Tässä Atletico Chiaravallen versio heidän FB-päivityksestä.
TR ja MR: Kausi on alkanut kahdella voitolla: kotona päihitimme hieman nihkeästi sarjanousijan 3-0 ja vieraissa 4-5 Veronan, joka on tehnyt kovia pelaajahankintoja ja tähtää sarjan voittoon. Joukkueen tavoite ei ole meille täysin selkiytynyt, mutta ymmärtääksemme haluamme pärjätä hyvin ja saavuttaa paikan playoffeissa.
  • Tiia: Itse pelaan ykkösmaalivahtina ja tavoitteenani on joskus päästä pelaamaan Serie A:ssa. Taso A2:ssa on kovempi kuin Suomessa, mutta se voisi olla vieläkin kovempi, jos haluaa kehittyä.
  • Maria: Tavoitteena on nyt pelata ehjä kausi, kehittyä ja olla tehokas hyökkäyspäässä. Nyt on kuitenkin ehkä vähän liian helposti päässyt siihen asemaan, että saa peliaikaa. Tulevaisuudessa haluaisin enemmän kilpailua, jotta peliajan eteen joutuisi tekemään enemmän töitä. Italiassa pelaajien henkilökohtainen taitotaso on Suomea edellä, mutta yleensä ottaen taso on vaihtelevaa eikä välttämättä kaikkien joukkueiden osalta naisten Futsal-liigaa edellä.

Emilian lohkon sarjatilannetta voit seurata täältä ja Ropasten täältä. Haastattelun teon aikana maajoukkueleirillä Emilian Chiaravalle koki kolmannella sarjakierroksella 1-2 -kotitappion, kun taas Ropasten Jasnagora voitti oman ottelunsa 5-1. Tätä seuraavana viikonloppuna osat vaihtuivat: Chiaravalle voitti vieraissa Lazion 2-4 ja Jasnagora puolestaan hävisi matkapelin Padovaa vastaan 5-3. Sarjasysteemistä mainittakoon, että kunkin neljän A2-lohkon voittajat nousevat suoraan Serie A:han, kun taas sijoille 2-5 sijoittuneet pelaavat playoffit pitkän kaavan kautta ensin oman lohkon sisäisesti ja lopulta valtakunnallisesti niin kauan, kunnes 16 joukkueen joukosta voittaja on selvillä. Tämäkään ei vielä takaa nousua, sillä playoffien voittaja pelaa vielä Serie A:n putoamiskarsinnan (11. ja 12. sijoittuneet) häviäjää vastaan, ja vain tämän otteluparin voittaja saa oikeuden pelata Serie A:ssa kaudella 2020-21.

JK: Ollaan voitettu kolme pääkilpailijaamme, mutta hävisimme yhden ottelun ennakkoon heikompaa vastustajaa vastaan. Paljon on pelattu toistaiseksi ristiin, mutta meidän tavoite on tietenkin voittaa mestaruus, kuten seura on tehnyt kolmena edellisenä kautena. Puolan liiga on siinä mielessä poikkeuksellinen, että siinä ei pelata playoffeja, vaan 22 kierroksen jälkeen runkosarjan voittaja on mestari. Tällä pyritään välttämään esimerkiksi sitä, että viimeisinä joukkueina playoffeihin päässeet ostaisivat vasta runkosarjan jälkeen joukkueensa täyteen taitavia ulkomaalaispelaajia, kuten kävi jokin vuosi takaperin. Henkilökohtaisena tavoitteena on vakiinnuttaa pelipaikka avauskahdeksikossa ja nyt olenkin pelannut kakkoskentän pohjapelaajana, koska pelaamme kahdella kentällisellä. Tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, sillä meillä on kymmenen hyvää pelaajaa. Minun pitää siis treeneissä mennä sata lasissa ja näyttää jatkuvasti osaamiseni pelipaikan ansaitsemiseksi - toisin kuin viime kausilla Suomessa pelatessani. Tämä tuo ehdottomasti lisäboostia treenaamiseen. Toiseksi tavoitteeksi sanon, että ehkä myös muutama maali olisi mukava tehdä liigapeleissä.

Rekordilla on liigassa vähemmän otteluita pelattuna kuin useimmilla muilla joukkueilla, koska se osallistui lokakuun alussa Uefa Futsal Champions Leaguen toiselle karsintakierrokselle (Main Round). Siitä lohkosta vain voittaja eteni jatkoon seuraavalle kierrokselle, mutta Rekord jäi kolmanneksi Tsekin ja Romanian mestareiden taakse, joten seuran eurourakka päättyi siihen. Alla olevassa Puolan liigan avauskierroksen koosteessa "Bimbo" tarjoilee syötön ratkaisevaan 0-1 -voittomaaliin yhtä pääkilpailijaa Piast Gliwicea vastaan.


J-MS: Olemme voittaneet kaksi ottelua ja hävinneet yhden, mikä on ollut kohtalaisen hyvä kauden alku. Voitot ovat tulleet viime kaudella runkosarjassa paremmin sijoittuneita vastaan. Olen pelannut itse kaikki pelit ja on saanut kyllä torjua enemmän kuin Suomessa, mitä pidän tavallaan hyvänä asiana. En ole varma, onko seuran tavoitteista edes keskusteltu, mutta tuskin seura olisi laittanut rahaa pelaajahankintoihin, jos ei viime kautta parempaa tulosta lähdettäisi hakemaan. Tällöin Crnica tuli runkosarjassa 8. sijalle ja hävisi molemmat puolivälieräottelunsa.

Kroatian liigan sarjataulukon löydät täältä ja kaikkien sarjaotteluiden koosteet ilmestyvät tänne.

3. Mitkä ovat omat erityisominaisuutesi ja -vahvuutesi, joiden avulla pärjäät ulkomailla ammattilaisena? Mistä olet nämä taitosi saanut? Kerro vielä lopuksi omat pitkän tähtäimen suunnitelmasi futsalpelaajana.

EJ: Ainakin italialaiset näkevät minut hyvänä maalintekijänä, ja voin kyllä allekirjoittaa tämän. Sen avulla uskon oikeastaan päässeeni tänne pelaamaan. Italiassa olen useimmiten tehnyt maaleja pallonriistojen jälkeisistä (kauko)laukauksista. Itse sanoisin omaksi erityisominaisuudekseni myös pelinluvun taidon ja Chiaravallessa minulle annetaankin paljon vastuuta pelin ohjaamisesta. Esimerkiksi prässätessä vastustajaa ylhäältä Y-muodossa valmentaja haluaa minun toimivan aina välipelaajana toisessa prässilinjassa.

Kansainväliset pelit maajoukkueessa ovat varmastikin helpottaneet ulkomaan ammattilaiseksi ryhtymistä, kun on nähnyt, miten muualla pelataan. Itse asiassa eräs agentti kyseli juuri Portugalin EM-karsintaturnauksen aikana (syyskuussa 2018) kiinnostustani lähteä ulkomaille, mutta vastasin hänelle kunnolla vasta viime kesänä. Tämän jälkeen kaikki hoitui nopeasti. Tulevaisuudessa tavoitteena on pelata Serie A:ssa tai muussa kovemmassa sarjassa: nyt pelaan niin hyvin kuin pystyn ja katsotaan, mihin se johtaa. En ole kuitenkaan miettinyt tai stressannut tulevasta liikaa. Maajoukkueessa tavoitteena on saada lisää vastuuta ja päästä EM-kisoihin asti.

TR: Sanoisin, että pelin ohjaaminen on ollut aiemmin vahvuuteni, mutta nyt se ei enää tunnu siltä, kun pitäisi kommunikoida italiaksi. Toisaalta olen viime aikoina kehittynyt muilla osa-alueilla; olen esimerkiksi saanut lisää niin voimaa, nopeutta kuin ketteryyttäkin, koska maalivahtivalmentajamme vetää paljon crossfit-tyyppistä treeniä ja räjähtävyyttä painottavia harjoitteita. Tämä on selvä edistysaskel verrattuna Suomeen, jossa maalivahtivalmennusta ei käytännössä ole. Se oli itse asiassa yksi syistä, miksi halusin ulkomaille: jotta saisin hyvää valmennusta ja voisin kehittyä edelleen.

Ensimmäinen kontakti ulkomaille tuli, kun pelasin todella hyvän pelin EM-karsinnoissa Portugalia vastaan. Tällöin sopimustarjoukset olivat todella erikoisia, mutta kun huomasin Emilian tehneen sopimuksen Italiaan, sain hänen agenttinsa kautta nykyisen sopimustarjouksemme melko nopealla aikataululla. Päätimme sitten pikaisesti lähteä kohti tuntematonta niin sanotusti sika säkissä. Pitkän tähtäimen suunnitelma on päästä pelaamaan vielä korkeammalla sarjatasolla, jolloin saisi haastaa itseään vielä enemmän ja nähdä, mihin rahkeet oikeasti riittävät. Tähän kauteen en haluaisi lopettaa ulkomaan uraani. Maajoukkueessa haluan tietenkin olla mukana niin kauan kuin valmennus näkee minut hyödyllisenä.

MR: Omat vahvuuteni ovat ehkä pallollisena hyökkäyspään kombinaatiopelaamisessa, kun taas puolustaminen ja oman pelaajan seuraaminen ovat selvemmin kehitettäviä osa-alueita. Niissä on jo nyt tapahtunutkin eteenpäin menoa Jasnagorassa. Tiian tavoin halusin lähteä haastamaan itseäni kovempaan sarjaan, ja ainakin toistaiseksi tuntuu, että tasoni on riittänyt. Tulevan kauden jälkeen voisin kuvitella jääväni vielä ulkomaille, mutta kovempitasoiseen joukkueeseen, jossa joutuisi haastamaan itseään vielä enemmän. Maajoukkueessa haluan päästä pelaavaan kokoonpanoon. Toistaiseksi olen ollut vain leirityksissä mukana eikä minulla ole vielä pelattuja maaotteluita alla.

JK: Puolustuspelaaminen ja pelin ymmärtäminen ovat itselleni vahvoja osa-alueita. Vaskon kaudet Kampuksen Dynamossa ja Micon opit maajoukkueessa ovat etenkin parin viime vuoden aikana valmistaneet tosi hyvin ulkomaan ammattilaisuuteen - unohtamatta tietenkään Panu Aution kanssa tehtyä reissua Espanjan Murciaan (keväällä 2015), jolloin treenasin kahden viikon ajan El Pozon juniorijoukkueen mukana. Ylipäätään ulkomaan reissut ja kovatasoisten liigojen otteluiden seuraaminen ovat auttaneet itseäni. Tavoitteena on pysyä ehjänä tämän ensimmäisen ammattilaiskauden ajan ja päästä pelaamaan paljon. Sen pidemmälle en ole omaa uraani oikeastaan vielä miettinyt, kausi kerrallaan mennään.

J-MS: Kaiken lähtökohtana on ollut kova treenaaminen ja valmius tehdä töitä. Sanoisin omaksi vahvuudekseni kokonaisvaltaisuuden; en yksinkertaisesti päästä paljon palloja selkäni taakse. Vaskon kaksi kautta KaDy:ssa valmistivat minua hyvin ulkomaille: hänen ohjauksessaan sain hyvää maalivahtitreeniä ja nyt näin ajan otolliseksi pelata Suomen Futsal-liigaa selvästi kovemmassa sarjassa. Pidemmän aikavälin suunnitelmia en ole kovin paljon miettinyt muuta kuin että olisi mukava pelata vielä jossain tasokkaammassa liigassa. Maajoukkueen osalta tavoitteena on päästä Mico Marticin johdolla arvokisoihin.

Juppis treenaamassa Crnican toisen maalivahdin kanssa reaktioita ja ketteryyttä. Kuva: Crnican FB.

Kiitos haastatteluista!

Lopuksi summaan vielä omat ottelukuulumiseni alkukauden osalta. Vaikeahkosta alkukierrosten ohjelmasta huolimatta olemme onnistuneet keräämään viidestä ottelusta kohtalaisen mukavan kahdeksan pisteen saaliin, joka oikeuttaa 16 joukkueen sarjassa tällä hetkellä 8. sijalle juuri playoff-viivan yläpuolelle. Olemme ottaneet maukkaat kotivoitot keskikastiin arvioituja Camea (6-2) ja Signor Prestitoa (3-2) vastaan. Näissä otteluissa pääsin itse maalin makuun ja jälkimmäisessä sain myös kunnian kantaa kapteeninnauhaa Lelecon kärsiessä pelikieltoa. Ennakkoon erittäin kinkkisistä vierasotteluista hallitsevaa mestaria Pesaroa (4-4) sekä niin ikään kärkikahinoihin arvioitua Rietiä (5-3) vastaan onnistuimme raapimaan yhteensä yhden pisteen, mitä voi pitää tyydyttävänä saavutuksena. Sen sijaan viimeisimmässä kotiottelussamme 12.10. toista nousijajoukkuetta Lido di Ostiaa vastaan emme yltäneet muiden esitystemme tasolle ja jämähdimme harmillisesti 2-2 -tasapeliin. Kaikki ottelun maalit tulivat viimeisen kuuden minuutin sisään meidän siirtyessä ensin johtoon, Ostian tullessa rinnalle ja ohi sekä meidän kruunatessa lopun takaa-ajomme tasoitusmaaliin seitsemän sekuntia ennen loppua. Positiivista oli siis, ettei jääty ihan tyhjin käsin. Alla ottelun tilannekooste.


Peliesityksiämme ovat leimanneet ensimmäisten jaksojen jähmeys; meillä on oikeastaan joka pelissä ottanut oman aikansa päästä pelirytmiin mukaan, kun taas vastustajat ovat lähes poikkeuksetta aloittaneet ottelut energisesti korkealla prässillä ja hyvällä pelitempolla. Toisaalta toisten jaksojen aikana olemme osoittaneet hyvän fyysisen kuntomme, laajan pelaajaringin ja taistelutahdon voiman. Usko omiin kykyihimme tehdä tulosta on tuonut meidät jokaisessa ottelussa tappioasemasta vähintään tasapeliin. Tämän teimme myös Rietiä vastaan nousemalla 3-0 -tappioasemasta 3-3:een, mutta lopulta he löysivät kotonaan vielä uuden vaihteen viimeiselle 10 minuutille punnertaen väkisin 5-3 -voittoon. Kuvaava tilasto otteluidemme sisäiselle epätasaisuudellemme on verrata kummankin 20-minuuttisen maalieroja viidessä pelissä. Ensimmäisten jaksojen maalieromme on 4-9 ja toisten 14-6. Syytä tälle voi vain yrittää arvailla, mutta ainakin otteluun valmistavaa lämmittelyä olemme pyrkineet hieman muuttamaan viimeisimpiin peleihin.

Itse olen päässyt pelaamaan alkukaudesta kohtalaisen suuressa roolissa, koska olen käytännössä ainoa luontainen pohjapelaajamme. Esimerkiksi Pesaroa ja Rietiä vastaan tehtävänäni oli vartioida heidän huippupivotejaan Cristian Borrutoa ja Rodolfo Fortinoa aina heidän kentällä ollessaan. Kun he menivät haukkaamaan happea vaihtopenkille, niin menin minäkin. Ykkösmaalivahtimme Enrico sai kolmannen ottelun puolivälissä jälkipelistä suoran punaisen ja kahden ottelun pelikiellon, joten hän ja nuori brassiveska Lucas ovat molemmat pelanneet maalilla 2,5 ottelua mieheen. Molemmat ovat luotettavia joukkueen viimeisiä lukkoja, joihin en usko tuloksiemme kaatuvan. Alkukauden tärkeistä kenttäpelaajista tuotakoon esille Brasilian maajoukkueessakin esiintynyt Dimas, joka on tehnyt viidessä ottelussa seitsemän maalia. Maininnan ansaitsee myös kokenut Parrel, joka ei välttämättä erityisemmin loista kentällä, mutta hän osaa rytmittää peliämme ja ohjaa hyvin koko joukkuetta. Vahvuutemme on kuitenkin nimenomaan joukkueena pelaamisessa: joka pelissä kentällä on käynyt 10-11 kenttäpelaajaa, jokaisella on tärkeä roolinsa osana kokonaisuutta ja Dimasia lukuun ottamatta myös maalintekovastuu on jakaantunut tasaisesti lähes kaikille pelaajille.

Dimas elementissään: hyvä tempokuljetus ja oikea jalka vapaaksi.
Kautemme jatkuu perjantaina 1.11. hyvin vaikealla vierasottelulla sarjakakkosta Feldi Ebolia vastaan. Pitkälle matkalle lähdemme päivää ennen ja takaisin Mantovaan matkustamme pelin jälkeisenä aamuna, joten edessä on kahden yön reissu. Jospa tällä tavoin olisimme valmiimpia astumaan "askiin" myös vierasotteluissa sekä onnistuisimme palautumaan paremmin ottelun rasituksesta. Marraskuu jatkuu tiiviinä, sillä heti 5.11. edessämme on cupin vierasottelu A2-tason Saints Pagnanoa vastaan. Pelasimme pre-seasonilla heitä vastaan harjoitusottelun, jonka voitimme 7-2. Edellisen kierroksen cupin ottelussa 15.10. saimme kokea yhden italialaisen futsalin häpeällisimmistä piirteistä, kun Serie B -tason Cavezzo juoksutti meitä vastaan U19-joukkueen pelaajista kootun ryhmän. Syynä oli ilmeisesti se, että he joutuivat siirtämään ottelun kauas kotihallistaan, eivätkä edustusjoukkueen pelaajat tällöin halunneet lähteä tai saaneet järjestettyä kyytejä uudelle pelipaikalle. Lopputulos 3-22 kertoo karua kieltä, eikä ole minkään osapuolen eduksi.

Lauantaina 9.11. pelaamme vihdoin kotona tällä hetkellä yhden pisteen meidän edellä olevaa Meta Cataniaa vastaan. Tämänkin jälkeen otteluita on joka viikonloppu ja välillä arkenakin ilman mitään joulutaukoja. Tähän kun lisään itselleni Turussa pelattavan maajoukkueen PM-turnauksen joulukuun alussa, niin tahti on todella tiivis. Maajoukkueen mukana sain muuten juuri kokea yhden upean saavutuksen, kun selvitimme tiemme Puolan MM-karsintaturnauksessa 16 parhaan Euroopan maan joukkoon. Olimme lohkomme neljänneksi sijoitettu joukkue, mutta niin vain onnistuimme Espanjalle kärsityn tappion jälkeen kaatamaan sekä Puolan että Georgian. Etenimme näin lohkokakkosena tammi-helmikuun 2020 vaihteessa pelattavalle Elite roundille, jossa vastus kovenee entisestään. Lohkoarvonta on edessä 7.11., joten elämme jännittäviä aikoja. Jos et vielä seuraa maajoukkuetta Facebookissa, käy ihmeessä tykkäämässä sivusta. Sieltä voi muun muassa fiilistellä Puolan turnauksen tunnelmia vielä näin jälkeenpäin. Elämä on tällä hetkellä todellakin yhtä futsalia - sekä määrällisesti että laadullisesti jotain suurta.

Suomi on jatkossa MM-karsinnassa! Kuva: Petteri Tyni
P.S. Nyt pitäisi edellisen blogitekstin kuvat näkyä oikein, käy tsekkaamassa.